Seuraavalle seitsemälle sukupolvelle

Kansani, saamelaiset, on arktinen talvikansa. Arktinen elinympäristömme, olemassaolomme, elinkeinomme, kulttuurimme ja kielemme perustuvat talveen, pakkaseen, kylmään, lumeen ja jäähän. Ilmastonmuutoksen myötä arktinen alue lämpenee neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma. Saamen kahdeksan vuodenaikaa on vaihtunut epämääräiseksi, vaihtelevaksi ja kohtalokkaaksi talvikesäksi, kesätalveksi, pitkäksi talvikevääksi, vetiseksi pitkäksi syksyksi ja lämpimämmäksi ja sateisemmaksi kesäksi. Jatkuva säiden ja vuodenaikojen vaihtelu tekee elämän vaikeaksi, epävarmaksi, miltei mahdottomaksi, sillä ilmastonmuutoksen ja luontokadon seurauksena arktinen maailmamme muuttuu ja katoaa nopeasti. Ilman talvea ei ole maailmaamme eikä myöskään meitä.

Yli kymmenen vuotta olemme eläneet yhdessä ilmastokriisin kanssa. Jääkerros, lumikerros, jääkerros, lumikerros, kova jääkerros, uusi lumi, jonka päälle sataa vettä ja taas pakastuu. Tästä voi koostua talven lumi, kun säät ja lämpötilat vaihtelevat, vuorokauden sisällä jopa 30 celsiusastetta –20 asteesta pakkasta jopa +10 lämpöasteeseen. Lämpenevä ilmasto ja nopeasti vaihtelevat lämpötilat aiheuttavat porolaitumien lukkiutumisen eivätkä porot pääse laiduntamaan kovien lumi- ja jääkerrosten alle. Silloin kovatöinen, kallis ja ilmastoa kuormittava lisäruokinta on ainoa ratkaisu.

Kolonialismin seurauksena olemme eläneet lukuisia laajoja maailmanloppuja Saamenmalla viimeisen 400 vuoden aikana maidemme väkivaltaisen hyväksikäytön kuten ylikalastuksen, kaivosten, tuulivoiman, vesistöjen saastumisen ja metsähakkuiden myötä.

Yli kymmenen vuotta olemme eläneet yhdessä ilmastokriisin kanssa. Jääkerros, lumikerros, jääkerros, lumikerros, kova jääkerros, uusi lumi, jonka päälle sataa vettä ja taas pakastuu. Tästä voi koostua talven lumi, kun säät ja lämpötilat vaihtelevat, vuorokauden sisällä jopa 30 celsiusastetta –20 asteesta pakkasta jopa +10 lämpöasteeseen. Lämpenevä ilmasto ja nopeasti vaihtelevat lämpötilat aiheuttavat porolaitumien lukkiutumisen eivätkä porot pääse laiduntamaan kovien lumi- ja jääkerrosten alle. Silloin kovatöinen, kallis ja ilmastoa kuormittava lisäruokinta on ainoa ratkaisu.

Kolonialismin seurauksena olemme eläneet lukuisia laajoja maailmanloppuja Saamenmalla viimeisen 400 vuoden aikana maidemme väkivaltaisen hyväksikäytön kuten ylikalastuksen, kaivosten, tuulivoiman, vesistöjen saastumisen ja metsähakkuiden myötä. Elinympäristö kuten metsä, joki tai tunturialue on kokonainen maailma jollekin, jonkun koti, ja kun se on raiskattu, hävitetty tai tuhottu, se ei enää koskaan palaa entiselleen arktisella alueella.

Kolonialismi ei pelkästään tuhonnut elinympäristöämme, vaan myös meidät. Saamelaisten pakkosulauttamisen myötä moni meistä menetti kielensä, kulttuurinsa ja perinteisen elinkeinonsa. Moni menetti itsensä. Moni elämänsä. Valtaväestöön sulautettuina olemme jotenkuten pärjänneet, saamelaisina heikosti.

Kolonialismin ja kapitalismin dystopia, kaaos, katastrofit ja kriisit ovat maailma, johon olemme kasvaneet, jossa elämme. Ne ovat myös tulevaisuuden näkymämme. Olemme tilanteessa, jossa maailmojemme tuhon vauhti on niin kova, ettei maapallo enää pysty pitämään yllä ihmiskunnan toimintoja. Luonnon monimuotoisuus on romahtamaisillaan, ja liki puolet olemassa olevasta lajistosta tulee häviämään vuosisadan sisällä. Kun laji katoaa, sukupuutto on ikuinen. Maailmojemme loppu vaikuttaa kaikkeen ja kaikkiin.

Tämä hetki on kriittinen, sillä kaikki mitä osaamme, tiedämme ja teemme, on vaarassa. Jotkut meistä pystyvät jollakin tavalla sopeutumaan elämään maailmanlopussa, mutta niin elinympäristöt, luonnonkirjo, yhteisöt, olemisen muodot, tiedot, tavat, joiut, kertomukset ja sanat tulevat katoamaan. Jotkut ikuisuuksiin.

Tiedämme, että kaikki tulee muuttumaan. Jokainen päivä olemme lähempänä vaikeita aikoja. Nykyisellään mikään politiikka ei voi estää ilmaston lämpenemistä yli kolme astetta taikka estää ekokatastrofeja toisensa jälkeen. Tämän yhteiskunnan loppu häämöttää kolmesta viiteen vuosikymmenen päässä, ja sen taustalla ovat ilmastonmuutos, luontokato, ekosysteemien romahdukset, pandemiat, talouskriisit ja sosiaalisten rakenteiden luhistuminen. Kun ihmiselämää kannattelevia perusrakenteita, kuten puhdasta ilmaa, vettä, ruokaa ja energiaa ei enää ole, niitä ei enää ole.

Meidän visioidemme täytyy olla yhtä suuria kuin haasteet, joita kohtaamme ja meidän tulee tehdä luovaa vastarintaa, taidetta ja radikaalia häiriötä joka päivä, kaikin tavoin ja kaikkialla.

Viherpesu ei pelasta meitä. Ilmastokapitalismin johtajat, niin suuryritykset kuin poliitikot, tarjoavat helppoja, kolonialismiin juurtuneita, valheellisia ratkaisuja: alkuperäiskansojen maat voidaan ottaa käyttöön vihreän energian tuottamista tai akkumetallikaivoksia varten. Todellinen kestävyyssiirtymä on oikeudenmukainen ja vastuullinen ja se tarkoittaa syvää, koko yhteiskunnan luotavaa dekolonisaatiota. Selviytymiseemme vaikuttaa se, miten nopeasti yhteiskunta muuttuu. Se taas riippuu siitä, kuinka moni ihminen muutosta vaatii.

Meidän täytyy olla rehellisiä siitä, mikä toimii ja mikä ei. Meidän visioidemme täytyy olla yhtä suuria kuin haasteet, joita kohtaamme ja meidän tulee tehdä luovaa vastarintaa, taidetta ja radikaalia häiriötä joka päivä, kaikin tavoin ja kaikkialla. Vaihtoehdot, ratkaisut ja keinot ovat jo olemassa: dekolonisaatio, kaikkea elämää edistävä oikeudenmukaisuus ja alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeus ovat työkaluja, strategioita ja tavoitteita, joilla voimme ajaa alas tuhoisan kapitalistisen ja kolonialistisen järjestelmän, ja joilla voimme tukea ja auttaa elonkirjoa. Sanelkaamme ymmärrys todellisista ratkaisuista radikaaleihin mieliimme.

Vapaus elää hyvää elämää on itse hallita omaa elämäänsä ja itse päättää omasta tulevaisuudestaan. Tämä oikeus kuuluu myös alkuperäiskansoille. Alkuperäiskansojen itsemääräämisen edistäminen ja alkuperäiskansojen maiden palauttaminen takaisin turvaa elinkirjon monimuotoisuutta sekä hillitsee ilmastonmuutosta, sillä meillä on vastavuoroisesta, kunnioittavasta yhteiselosta tuhansien vuosien osaaminen. Se on meidän kulttuureissamme, kielissämme, elinkeinoissamme, tietotaidossamme ja tavassamme elää ja me saamelaiset ja muut alkuperäiskansat suojelemmekin suurinta osaa maailman monimuotoisuudesta. Alkuperäiskansojen tietämys on tärkeää ihmisyyden ja elonkirjon selviytymiselle maailmojen loppujen aikana. Meillä on ratkaisut ja me olemme osa ratkaisua.

Elämä haluaa jatkua ja jatkaa, sillä elonkierto on elämän tarkoitus: tukea, edistää, ylläpitää, varjella ja synnyttää uutta elämää. Kaikki muut eläväiset tietävät tarkoituksensa paitsi ihmiset, jotka unohdimme mikä elämässä oli tärkeintä. Meidän täytyy löytää keinoja muistaa yhteytemme elämään ja kuunnella elonkirjon kertomaa, sillä niin meidän kuin seuraavien sukupolvien mahdollisuus elää riippuu elonkirjon hyvinvoinnista. 

Valitettavasti uskomme taloudellisiin rakenteisiin enemmän kuin ympäristöllisiin. Meidän täytyy muuttaa käsitystämme siitä, mitä hyvä elämä on: hyvä elämä on sidoksissa maahamme ja se on sitä, että maalla on hyvä olla. Hyvä elämä on rakkautta maatamme kohtaan ja sen rakkautta meitä kohtaan. Meidän velvollisuutemme on suojella, varjella, hoitaa ja auttaa maatamme, sillä ilman sitä ei ole myöskään meitä. Kun elinympäristömme voi huonosti, tunnemme sen. Kun maa pyytää apuamme, me vastaamme, koska rakastamme sitä. Tällöin toimintaamme ei motivoi toivo, vaan rakkaus.

Niin kauan kuin me pystymme kuvittelemaan ja kertomaan toisenlaisesta todellisuudesta, emme ole voimattomia, koska toisenlainen narratiivi suo meille mahdollisuuden luoda muunlaisia maailmoja.

Olemme yhteydessä menneisiin ja tuleviin polviin, samanaikaisesti maailmanloppua elävinä sekä tulevaisuudesta unelmoivina ihmisinä, esivanhempina ja tulevina sukupolvina. Tiedämme, ettei ole vain yhtä maailmaa ja yhtä todellisuutta. Tiedämme, että toisenlaisia maailmoja on mahdollista luoda. Kirkkaat visiot toisenlaisista tulevaisuuksista voivat johdattaa meidät ulos dystooppisesta maailmakuvasta. Niin kauan kuin me pystymme kuvittelemaan ja kertomaan toisenlaisesta todellisuudesta, emme ole voimattomia, koska toisenlainen narratiivi suo meille mahdollisuuden luoda muunlaisia maailmoja.

Olemme eläneet tuhansia vuosia näillä alueilla yhteiselossa elinympäristömme kanssa. Tuhansia vuosia elämäämme on ohjeistanut hyvän elämän luominen, ei vain meille, mutta myös meidän jälkeemme tuleville. Otamme vain sen minkä tarvitsemme, käytämme luonnon lahjoja säästeliäästi ja otamme tulevan huomioon: mitä tahansa teemmekin, emme saa vahingoittaa elinympäristöämme, sillä meidän tulee taata seuraavan seitsemän sukupolven tulevaisuus. Esivanhempamme kysyvätkin, missä on meidän rakkautemme, missä rohkeutemme ja missä ovat tekomme? Tulevat sukupolvet puolestaan pohtivat, entä maailma ja tulevaisuus?